Mummon kauppareissu

Mummo meni kauppaan ja pisti koriinsa kaikkein kalleinta kissanruokaa mitä vaan hyllystä löytyi. Sitten hän meni kassalle ja sanoi kassaneidille: “Vain kaikkein parasta minun mirrilleni.”

Kassaneiti siihen tokaisi: “Anteeksi nyt vaan, mutta kissanruokaa ei myydä ilman todisteita. Monilla vanhuksilla on nimittäin tapana ostaa kissanruokaa ja syödäkin ne itse, joten johtajamme vaatii todisteeksi nähdä kissanne.” Niinpä mummo joutui lähtemään kotiin hakemaan kissaa, ja palattuaan todisteiden kanssa sai ostettua ruuat.

Seuraavan kerran mummo meni samaan kauppaan, ostaen tällä kertaa laatikollisen parhaimpia koirankeksejä:
“Koiralleni parasta, kun joulukin on tulossa.”
Kassa jälleen vaati todisteita, koska jotkut vanhukset söivät koirankeksejä omaksi ruuakseen, joten mummo laahusti kotiin ja palasi koiransa kanssa saadakseen joulupiparit ostetuksi.

Seuraavan kerran mummon tullessa kauppaan, hänellä oli valmiiksi mukanaan laatikko, jossa oli pieni reikä kannessa. Hän pyysi kassaneitiä työntämään sormensa laatikkoon. “En minä voi, siellä on kuitenkin jotain joka puree minua.”
Mummon vakuuttaessa, ettei laatikossa ole mitään, mikä voisi vahingoittaa sormea, kassaneiti työnsi sormensa laatikkoon. “Tämähän haisee aivan paskalle!”.

Nyt mummolla levisi hymy naamalle ja hän sanoi:
“No niin, saanko nyt ostaa 3 rullaa vessapaperia, kiitos?”